Routaa ja rautaa
Ratsain käymme taisteloon Myrskyn lailla rynnäkköön Kauheen kalman tuomma mukanain Pyhimmän siunauksen veritekomme sai Herran miehet meille kertoivat Kaikkivaltiaan Jumalan tahdon Me, pelkäävä kirkonkansa Johdatamma kansat valoon Kuin raivoava myrsky astumma sisään Kaupunki tuleen hautautuu Pyhin palatsi edessämme siintää Hierusalem kristukselle kuuluu Kalpain käsky kammottava Kuolemaa kurjille toivottava Kaukana kotoa Syrjässä syntysijoilta Musta risti, veren tahrima Salamoi yllä pyhän maan Ristiretken varjot Lankeavat vanhaan maailmaan Viattomien teurastus Ruumiiden lemu nousee ilmaan Kristuksen suu Maistaa oman kansansa veren Jumalan tahto Kristitty lauma Tulimeri nielee pyhän maan Opetukset - armo, rakkaus ja hurskaus pakenevat kristittyjen sydämistä Kalpain käsky Kaukana kotoa Risti veren tahrima Jumalan valtakunta Kirkkaus peittää Palestiinan Kuten vuoksenaan virtaava veri Uskottomat ja vääränlaiset Hävitetty Hyvyyden nimissä
Submitted by Nargaroth — Jun 18, 2026
(<em>Instrumental</em>)
Submitted by Nargaroth — Jun 18, 2026
Kuun kirkas valo Heijastuu tyyneen puroon Tummansininen hohto Oksat lumiset Jäisen maailman suojassa Vanha harmaa torni Salaperäisyyttä hohtaen Talvikuun hellän valon Syleilyssä Nyt koittaa aika taistelon Kun maa jäätyy ja meil' sodan vasket on Koht' hyinen miekkamyrsky pauhaa Tää aika, vain Routaa ja rautaa Suursoturi saapuu nyt tornilleen Arvet hohkaavat soihdun hämärässä valossa Arvet sotamiehen kivun muistot tuovat Veren tahrimat ja kauhunhuutoja kaikuvat Suurhyökkäys, tulenkatkuinen raunio Joiden alla ihmissielut kiljuvat kärsimystään Ammoina aikoina, yön rauhan rikkoo Herätys mustaan aikaan, sodan tuulet vihmoo Sotamiesten huudot, mustat säkeet Kun tulimyrsky syöksyy sisään Miekat välkkyy, nuolet viuhovat ja tykit jyrisee Kun uusi raudan aika nousee ja Kaaosta kylvää alla yön rauhaisan pimeyden. Musta yötaivas Kuun valon hellässä suojassa Katson surmaajaa, sielujen anastajaa Palava kostonhimo Viha välkehtien yön sinen maalaa Purppuraksi silmässäin Paljain käsin Tuun elämäs viemään Kun astut sä torniis kiviseen, mahtavaan Voimais tunnossa sä et mua nää Kunnes yht'äkkiä hävii voimas elämän! Nyt kiviset portaat johdattaa mut ylös Sun kammioos, salaiseen ja ah! niin turvalliseen Tyhjäs huonees aukenee kirstus, kunnes huutos keskeyttää mun työn Surmaajan mustat sanat, viha äänessään Juoksen sua kohti, suljen silmät, kätein kohoaa Korvia riipivä huuto raikaa pitkän aikaa Kunnes katkee tömähdykseen Sun ruumiisees kuolleeseen Verivanaas puroon valuneseen Sun tuskaas ja uhries sielujen pilkkaamiseen Surmaaja makasi elottomana maassa ja hänen suuret silmänsä kiiluivat kuun valoa yössä. Sankarimme riuhtaisi kreivin ohuen ja terävän teräsmiekan huotrasta ja lähti juoksemaan kohti hevoskärryjen kuljettajaa, joka oli ruokkimassa hevosta. Kylmä, metallinen terä lävisti palvelijan hänen huutaessaan tuskissaan. Verta valui alas hänen vapisevia jalkojaan pitkin. Palvelija tuupertui maahan. Sankarimme tunsi heräävänsä. Hän oli tullut tajuihinsa raivokkaasta vimmastaan ja ymmärsi tappaneensa suuren kreivin, mutta myös hänen alhaisen palvelijapoloisensa samalla. Vastarinnan liekki oli kasvanut maastopaloksi.
Submitted by Nargaroth — Jun 18, 2026
(<em>Instrumental</em>)
Submitted by Nargaroth — Jun 18, 2026
Kuulin kutsun kummallisen seitsentähtisen selältä, sain viestin salaperäisen kahvoilta Kalevan miekan: Kuohuissa kosken kohoo linnan rauniot tarumaiset, mustat, synkät, jyrkät, jylhät autiot Verhollansa sammalehet linnan muurit verhoaa, koloissa raunioiden puut ja pajut versoaa. Astelen ma hautakummuill' urhojen Muinojen sotajoukon jäännös viimeinen Sill' ei aina ollut linna tää näin autio, EIKÄ AINA OO SEN MUURIT OLLEET KIVIRAUNIO Nyt teräksen taika Mut pauloihinsa saa On tuleva tulen ja veren aika Se sydämein viimein palamaan saa Kivet kilkkaa mainetöitä suurten sankarten, paadet paukkaa taisteloita, kalskeheita kalpojen.
Submitted by Nargaroth — Jun 18, 2026
Paistaos armahin aurinko Hellitä hempeä pouta Jotta lähtisi sydänten jää ja sulais rintojen routa Kun auringon valossa kylpee ja nään kasvos sun Valtakuntani hohkaa hellää valoa Utuinen kesäilta mut täyttää Elon kirkas riemu ainoa asia mikä nyt oleva on Etsimäni Löytynyt
Submitted by Nargaroth — Jun 18, 2026