Maailmantappaja
No lyrics have been submitted for this track yet.
Voima muodottomasta kaaoksesta kipua Ylös alun yöstä, aamun usvaan seisomaan Pohjantuulet sinua saattoi, puki lihaasi Jälkeläistesi ensihuudot pian sanoitti Ei synny uutta elämää ilman valotonta yötä Ei uusi ääri versoa, ilman surmatyötä Ajan kerratessa iäti kiertojaan Aina uuden tulon tieltä vanha tapetaan Taas kuilun lapsen rakentaa Maailman menneen raajoista Kunnes henget tulesta Mannut tuhkaks kaskeaa Jumalat ja kuninkaat Meri ahmii nieluunsa Laulu suuren pohjolan Vaipuu alle tulvan Hiljaa on taivas, vaiti on maa Kaikki on niin tyyntä, ennen tulevaa Kun roihu sammuu, tuhka lumiharson saa Jäljellä on enää pimeyttä ja kuolemaa
Submitted by Iron_Wraith — Jun 14, 2026
Ei täällä ole ketään Vain tyhjyys huokaa Suuren rotkon nieluun aika pysähtynyt on Vuorilta näin, virrat alas vaelsi Vastavoimat kohdatakseen sydämessä tyhjiön Löi jää ja tuli kättä, syntyi ensimmäinen olento Kolossi jok' jälkeläisistä uneksi Siitti monta jumalaa uuden maailman Nosti jättejä suolaisesta jäästä Lopulta surmansa sai Jälkeläiset elonsa ottivat Ruumiinosillaan ja raajoillaan Saivat maailman ehyeksi rakentaa Veresi annoit ulapaksi aavojen Kuohaksi koskien Lihasi ja luusi vuoriksi Perustaksi korpimantujen Anna vielä metsät hiuksistasi Ajatuksistasi taivaan sininen Kallosi maailman kanneksi Korkeuksia kannattelemaan Piirtyy taivas, nousee maa, joet meriin vaeltaa Niin kaiken isä kaarnalle elon antoi Kylmästä puusta veisti suvun ihmisen Kun veljet vielä lauloivat Loistosta syntymän Jo lehdissä saarnen Tuuli surmasta supatti Lihasi ripustaa saat Silmäsi kaivoon hukata Et edes taikuudella tai tiedolla Voi kaihtaa kuolemaa Syttyy taivas, halkeaa maa Meret tulvii paikoiltaan Vaipuu laulu pohjolan Vain noustakseen Uuteen loistoonsa
Submitted by Iron_Wraith — Jun 14, 2026
Ei täällä ole ketään Vain tyhjyys huokaa Suuren rotkon nieluun aika pysähtynyt on Vuorilta näin, virrat alas vaelsi Vastavoimat kohdatakseen sydämessä tyhjiön Löi jää ja tuli kättä, syntyi ensimmäinen olento Kolossi jok' jälkeläisistä uneksi Siitti monta jumalaa uuden maailman Nosti jättejä suolaisesta jäästä Lopulta surmansa sai Jälkeläiset elonsa ottivat Ruumiinosillaan ja raajoillaan Saivat maailman ehyeksi rakentaa Veresi annoit ulapaksi aavojen Kuohaksi koskien Lihasi ja luusi vuoriksi Perustaksi korpimantujen Anna vielä metsät hiuksistasi Ajatuksistasi taivaan sininen Kallosi maailman kanneksi Korkeuksia kannattelemaan Piirtyy taivas, nousee maa, joet meriin vaeltaa Niin kaiken isä kaarnalle elon antoi Kylmästä puusta veisti suvun ihmisen Kun veljet vielä lauloivat Loistosta syntymän Jo lehdissä saarnen Tuuli surmasta supatti Lihasi ripustaa saat Silmäsi kaivoon hukata Et edes taikuudella tai tiedolla Voi kaihtaa kuolemaa Syttyy taivas, halkeaa maa Meret tulvii paikoiltaan Vaipuu laulu pohjolan Vain noustakseen Uuteen loistoonsa
Submitted by Iron_Wraith — Jun 14, 2026
Peloissanne te minut piirititte Silmienne alle vankeuteen Ketjujanne katkoin kuin silkkaa siimaa Eivät ne minua kauan pidelleet Taioin minut vieraaksi saitte Vaikka lankeemus työstänne ylpeyden vie Kun toteen käy mitä ennalta nähtiin Tuuleen kuiskittiin Vain kivi ja kiero lieka minua täällä pitelee, aina talviin viimeisiin Minä isäni nousua vartun ja luotan enteisiin Veljinä minulla on kalma ja valtamerien vyö Minä jokia vankeudessani kuolaan, kun katkeraa peistä syön Katso kuinka niin korkeutta kasvan (Pennusta pedoksi kahleessa virua saan) Ja vihassa voimistun (Kun näyt alati nälkääni kasvattaa) Vielä kitani taivaita halkoo (Hampaani kylmäksi kyntää maan) Kun porteilla pronssitorvi vaikeroi Ajan lopussa kun vuoret ne toisiinsa kyltyy ja voimiaan mittailee Jyristessään ne tyrmäni muruksi murtaa, hauraaksi heikentyneen Silloin musta on talvinen taivas, kun liekit salejanne lyö Valmis on se luvattu peto, joka jumalten isää syö Katso kuinka niin korkeutta kasvoin (Pennusta pedoksi kahleessa virua sain) Ja vihassa voimistuin (Kun näyt alati nälkääni kasvatti) Nyt kitani taivaita halkoo (Hampaani kylmäksi kyntää maan) Kun porteilla pronssitorvi vaimentuu Kun maailmanpuu liekeissä hohkaa Ja aaltoihin viimein vaipuu Niin kiertomme pimeään päättyy Ja lumeen hautautuu Minä odotan
Submitted by Iron_Wraith — Jun 14, 2026
Sammal saa, aallot ottaa Suuri kuilu meidät lopulta erottaa Vaan on monta voimaa kalmaakin korkeampaa Valitut nostaa terän kahvaan aina uudestaan Istuu ylimpänä korpit harteillaan Kaksi sutta suurenmoista jaloissaan Annoin rautaa raivolla, revin rintoja, joilla risti roikkuu Kunniakkaasti kaaduin sinulle silmäpuoli Siis ota vastaan Nyt kuulen, se puissa kuiskii Tunnen kuinka voima siirtää meriä painollaan Kuulen liekin käskijää, seuraan tuulen takojaa Näin on ollut ja on oleva iäti Maatkaa puolestani orja Köyttäkää ranteista kiinni Laskekaa veret, tuokaa kanssani oljille makaamaan Suunnatkaa tulinuolet kohti aavalle lipuvaa Loimus' on hyvä lähtä, vihdoin kotiin kultaiseen
Submitted by Iron_Wraith — Jun 14, 2026
Alta maailman perustan Syvyyksistä se päänsä nostaa, ylös vuoren povesta Yksinäisen talviyön tähdet se siipinensä peittää Varkain sammuttaen kuin kynttilät Pyrstöään seuraa tulivana, kipunoiden juova Pöllyää untuva ja tuhka hiljenevään metsään Kun latvusto tuulessa kumartaa Sen kauhistuttavaa varjoa Nukkuvat rauhatonta unta Sen valikoidut lemmityt vuoteissaan Hauraat valapatot Kun taittuu valo kelmeä tupiin hämäriin Kohta eloa niitetään, kuin elokuista viljaa Puhaltaa suuri käärme kuolemaa jääkylmiin laaksoihin Vie joitakin mukanaan Myrkyn katkuisiin tyhjiin saleihin Joissa matelijoiden selkiä on palmikoitu seiniin Ylös kuilun seinämää, leijailee hiljaa usva Pitkään mädänneestä lihasta Pohjalla ruumiineritteistä muodostunut lampi Väreilee saapuessa suomuselkäisen Kynsissään se tuo kunniattomat kurjat Valansa murtaneet tеuraalle Syödä kyllikseen saa lohikäärmeen lapset Alla vanhan saarnen juurakon Sе jyrsii muinaisen juuria Kunnes puu ei jaksa kannatella painoaan Niin kaatuu sen kannattelemat maailmat Riista vapaa on kalmanmadon kynsiinsä poimia
Submitted by Iron_Wraith — Jun 14, 2026
Tuomittujen jumalten kohtalon kynnyksellä Valkoinen kuolema ulvoo välistä hautapaasien Katson maailmanpalon alkusävelten väreihin Kunnes lumi ei enää sula kämmenelleni Taas puhaltaa luihin ja ytimiin Huudot jäätyvät ilmaan Pronssiajan vajotessa historiaan Lumi kiduttaa ja ruoskii, kahlitsee Kunnes suuri sykli käynnistyy uudelleen Terve talvi! kuolevat tervehtivät sinua! Pohjoisesta, etelästä Pohjantähden jokaisesta sakarasta Lännestä ja idästä Siivet lyövät nollapisteen ytimestä Talvi! kuolevat tervehtivät sinua! Hongat halkeavat pakkasen kiristyessä Hypotermia pakottaa lihakset kouristukseen Kuolio valtaa raajat pulssin heiketessä Ja kylmä veri tulvahtaa aorttaan Ihmissuvun päivä hämärtyy Jäisten virtojen halkoessa maata Pimeyden valtakunnan saapumisen aattona Maisemassa, jossa sudet kulkevat ruumissaattona Taas puhaltaa luihin ja ytimiin Ei elämälle jää sijaa kun elementit näyttävät voimansa
Submitted by Iron_Wraith — Jun 14, 2026
No lyrics have been submitted for this track yet.
Kuilun yli näen, olet tullut takaisin Tahdot sillan kerran viimeisen ylittää Tuhat tulisieluista sinua saattaa Jätit jäisen maan ja kalmot manalan Meistä kumpainenkin tietää Ei veljet kohtaloaan paeta voi Alla suuren puun Eli rauhassa rinnakkain yhdeksän maailmaa Etiäisiä kai vain painajaisiksi toivottiin Lopun talvena me unohdamme siteet Veriteoin vaimennamme toistemme perheet Herätämme maailmantappajan Sulan kiven vuoteestaan Siis juoskaa taloon kultaiseen Säälimättä yössä tappaa saatte Kilpisalit aasain tuhkaks polttakaa Pidot viimeiset näin tanssikaa Sillan päässä portit aukaistaan Sotaan marssitaan näin rinta rinnan Jos soi pronssitorvi kerran viimeisen Soi se voimalla tuhannen ukkosen Koidon kevät on nyt muisto vain Kuiskaus tuulessa näille kauhun kentille vaimеnneen Viimeinen aalto iskee, siis rivit korjatkaa Voimilla väkeviеn kunnniasta kuolemaan Katso ylhäälle tarkoin, kuinka repeää taivas Alas valuu tuhansien pirujen tulva On kärjessä hän, joka terästään pieksee Lopun roihun, rikinkatkun, kuoleman lahjan Ja siinä jäisessä veessä veljet elotta kelluu Mätinä viimein huuhtoutuen rantaan Vielä viimeiset jaksaa vaivoin toisiaan tappaa Aikamme koittanut on Tämänkö vuoksi Itseni saarnen runkoon ripustin? Sokaistuin vain, jotta näkisin Kuinka kurjaan nieluun sammuu sukuni Susi savun turvin saalistaa Kantaisän maahan kylmäks kaataa Käärmeen myrkkyyn kaatuu herra vasaman Ja käärme lujaan iskuun vasaran Tulvat tulla jo saa Näin vaipuu laulu suuren pohjolan
Submitted by Iron_Wraith — Jun 14, 2026