Lettorikko
Valvo vankaa hirsipuuna Teen sinusta hellän keinun Seiso hirsi kattopuuna Keinuta uneen minua Oli kerran heinäaika Aamuna elon hyvänä Vaan ei poikia näkynyt Ei einää elon ajassa Huudot huojui latvuksissa Riippui pilvistä pisarat Iski ilma tuulispäänä Istui heinien nenälle Nosti orret, olkivarret Kuolleet ilmassa ajeli Pyöri hetken heinämaita Katosi ikuisuudeksi Sinä riiput keinussasi Minä keinua kiristän Minä riipun keinussani Sillä tuuleksi tulisin Kun on kerran heinäaika Täällä pelto kuin perattu Silti vain on heinäaika Tuulta astuvat kaviot Minä heinästä hevosen Tuulispäästä villivarsan Sen on kuolleeksi nimetty Minä sen keralla keinun Ei niityllä heinät heilu Vaiti valvoo Lettorikko
Submitted by VladTheImpaler666 — Jul 01, 2026