Jumalia paossa

Nyt laulakaa Nuo laulut unohtuneet Ja näyttäkää Nuo vuosisadat menneet Uudisraivaajat ja valloittajat He uskovat, nyt koittavat viimeinkin uudet ajat Tuonelan toivot saavat tietoa väärää Kohta teitäkin väärän uskon mies määrää Takamaille ei tietoa väkisin tuoda Täällä eivät noidat kärvenny rovioilla Täällä saa rauhassa sahtinsa juoda Älkää kertoko meille, kuinka maailmoja luodaan Seison kukkulalla, katso kuinka aurinko Taivaan kiertää, tunnen sen kirkkauden Pimeässä jorpakossa jumalia paossa Siirrän ryteikköä syrjään, tartun vesurin syrjään On mielen valta rajaton Miekkanne on täällä täysin voimaton Ja silloin laulumme taas soi Kun turmion kohtaatte ja me nostamme kolpakon Tiedonjano loputon Juoppolallia ei auta kaivo pohjaton Jossain kaukana taas hurjamieli tuntemattomaan katsahtaa ja hiilellä karttaa piirtää Ei vaistoja tarvitse perehdyttää En halua maailmaanne ymmärtää Katsokaa temppeleitänne Hohtavaa kaupunkia Vielä ne raunioituvat Ne nujertaa erämaa Laulamme täällä laulumme Se jatkuu kuolemaan asti On tulevaisuus arvaamaton Ja mäellä mies voittamaton

Submitted by MetalElf — Apr 26, 2025

Merkkitulet palamaan Tänään laiva palaa satamaan Oluet kellarista nostetaan ja ruokaa varrastetaan Mutta yhdellä mieli palaa jo pimeälle merelle käymättömälle rannalle Kotiinsa aaltojen keskelle On mieltäkin mustempi taivas, joka on pimeä kuin ulappa Joinakin päivinä hiljaa tuijotamme tulta Kuinka hyvä on kävellä hetken ajan tuttua kylänraittia Huikata tervehdys neidoille vipata lantti juomarille Istu alas tavernaan siellä konsertti riemulla soi Kerro kaikki mitä tapahtui tai ainakin se, minkä kertoa voi Oli sodistamme paras se, joka sotimatta jäi Matkoistani hienoin lienee vielä edessäin Jossain kaukana seilataan Vielä jossain on laaja ja käymätön maa Meidät pimeys ympäröi Taas aika yhden päivän söi Vaikka myrsky meidät vei Se taivaltamme pysäytä ei Täällä emme epäröi Vaikka taivas uuden salaman löi

Submitted by MetalElf — Apr 26, 2025

Ken tämän rajan ylittää saa kaiken toivon heittää Sinne minäkin olen matkalla missä sotureita tehdään Sudet kaupungin portilla ulvovat itselleen purtavaa Itkijäeukot katselevat minua kuin valmista surtavaa Enää rohkaisuryyppy ja lämmikettä matkaan Eikä sovi unohtaa ratsumiehen piiskajuomaa Taikamiekka katoaa siitä legenda kirjoitetaan Sen mihin jätin illalla en muista kuollaksenikaan Yhden miehen saattue koki tappion kunniakkaan Velhojen vesuri menetettiin suurta ylivoimaa vastaan Paha henki vaiko vieras valta on mahdotonta kertoa Mysteeri synnyttää legendan joll' ei oo vertoa Joku väki miekkamme vei Loppu jää pimeän peittohon Ihme että elossa oon Kun herään aamunkoittohon

Submitted by Lake of Tears — Apr 26, 2025

Aaltojen valkoiset hampaat ruoskivat kallioita Yksi valveilla tornissa istuu ja kirjoittaa ikkunassa Kuunvalo heijastuu miekkaan, se uinuu odottavana Mitä aamunkajo tuo tullessaan, sitä voi vain arvailla Suolainen tuuli viestiään kuljettaa Ylpeä on ihminen mutta pian hädissään Pian myrsky muurit murtaa, päivänvalon kadottaa Ympärillä maailman villipedot nälissään Jossain eripura nousee kuin rautainen kaupunki aavikolla Aika vajoaa jäiseen vihanpitoon Jossa jokainen on tuomiolla Haaveissa viljavat vainiot, vesi ikuisesti virtaavana Mutta sota miehissä lymyilee, pitää rauhan loitompana Hän jumalia kuuntelee ja jumalille huutelee Hahmonsa jää pimeyteen ja ääni tyhjyyteen Kruunut onkaloihin kauan sitten pudonneet Savun lailla vuodet kauas unohduksiin menneet

Submitted by The Void — Apr 26, 2025

Vaikka Ukko tulta tiputtaa niin tänne se ei tepsi täällä miekkamiehen ase muuttuu ruosteiseksi Annan alustenne valtakunnan kyllä ylittää mutta alle pinnan ompi vaarallista yrittää Mutta jos päätät sukeltaa niin pidä silmäsi hauki Saat nähdä kuinka pääsi syö jättiläishauki Myrsky meritietänne reunustaa kun luotsinne reittiä ennustaa Seireeni laulaa syvyyksistä Pian löydätte itsenne eksyksistä (...eksyksistä) Olet tottunut suvannossa kahlaamaan mutta älä astu syvänteeseen Silloin joudut Ahdin valtakuntaan Minun voimani hyökyaaltoja ohjaa Teille tämä on vainajala Valtakunnastani ette löydä pohjaa Veden pintaan ken kannelta katsoo Hän itseensä uppoutuu Meri kaiken elämän alku on Ja merimiehet surmaan se kutsuu Turso kuoleman kannelta soittaa vai mahtaako se olla joku muu? Kun laiva uppoaa veden pohjaan Sieltä irvistää hauen leukaluu Jos tapat albatrossin tai jos milloinkaan päätät tehdä yhtään mitään väärää Muista, täällä aaltokaan ei liiku ellen minä sitten niin määrää

Submitted by Nargaroth — Apr 26, 2025

Me soudimme vanhaan saareen Istuimme kehään muinaiseen Kannoimme kukkulalle padan Kehitämme uuden alkemian Näimme kaikki saman unen Aikakirjan mahtavan Neljä Kainuun tietäjää Näytti meille siitä kaavan Toimeenpanemme loitsun sen Kohta herää uusi ihminen Hän saa tiedon ja rikkauden Kohta tunnemme kaiken kosmoksen Voimme ajoissa ja maailmoissa rauhassa vaeltaa Kurkistamme vanhimpien mysteerien taa Hetken muistamme vanhaa aikaa Kun työtä ei riittänyt ahkerallekaan Talvi oli raskas ja lyijynharmaa Julma ja karu oli urhojen maa Vanhalla mantereella vielä sotarumpu soi Varjossa rauniokaupungin väki ilotta karkeloi Siellä sisar rakentelee sisarelle ansaa Rautainen nyrkki alistaa taas väsynyttä kansaa Me leijumme kosmoksessa Ei kuolemaa tarvitse paeta Missä aikaa ei tarvitse huijata Ei mene montaa vuotta kun meitä ei enää muisteta Silloin katsomme hymyillen ihmisen aikakausia Me unessa saimme vastauksen, voimme luoda uuden ihmisen Hän saa tiedon ja rikkauden Kohta tunnemme kaiken kosmoksen Voimme tähdissä ja planeetoilla rajoitta matkustaa Kurkistamme vanhimpien mysteerien taa Kohenna tulta, kaada vettä enemmän Me emme vaadi liikaa, vain uuden elämän Syömme outoja sieniä, valvomme öitä Katselemme muinaisten käsien töitä

Submitted by The Void — Apr 26, 2025