Marrastaival
Yksin hän vaeltaa kukkuloilla Joilla Tuonelan tie häntä opastaa Taivaltaan kulkee, katseensa kohottaa Hänet vastaan otettu on, nyt ikuisuuteen vaipuu Hän tietään löytänyt ei Nyt kuolema hänet korjaa
Submitted by Iron_Wraith — Jun 06, 2026
Siellä missä tuulet kylmänä kuiskaa Istuu herra pimeyden, kylvää kuolemaa Missä tuomittu kärsivä on kiirastulessa Minne elävä koskaan ei jalkaansa aseta Siellä missä liekit täyttävät taivaan Istuu herra pahuuden, kuoleman kuningas Hymyilee ja katsoo kun pimeys täyttää maan Kukaan tuomioltaan ei pysty pakenemaan Der vindene hvisker kaldt Der sitter mørkets herre og tar imot de døde Der den dømte lider i skjærsilden Hvor de levende ikke kan gå
Submitted by Iron_Wraith — Jun 06, 2026
Pimeys peittää taivaan Kun vapahtaja ihmiselon synnit kantaa Toivoton, yksin aivan Siunauksen kun Herran viimeisen hän antaa Ikuinen paratiisi loppunsa kohtaa Eloonjääneet giljotiiniin Synnittömät maksa eivät teoistansa Heidät siihen luotiin, kun ihmiskunta helvetissä paloi Salaisuudet kätkettynä ikuisuuteen Meidät Jumalan kuvaksi luotiin Mutta itsekkäinä unelmat hukattiin Tulevaisuus tuhoonsa vietiin Kaikki on ohi Sitä pelastaa ei voi Vapaus ristille vietäköön Pelastajat meidät pettivät Kärsimyksemme ikuinen on Risti kaatunut on Hän nyt Jumalan vieressä lepää Turhaan henkensä antaneena
Submitted by Iron_Wraith — Jun 06, 2026