Kuolleiden ruusujen ympäröimänä

Kun taivaan säkeet jälleen loistaa Kasvoihisi niin kauniisiin Ja vesi järven rantaa vasten hakkaa Pysy vierelläni hetki vielä ainakin Katso minua ja kuuntele sydäntä Tiedän että se sut täältä pois johtaa Mene vain, mene vain milloin tahdot Yksin jään ja tuijottelen tyhjyyteen Mielessäni vain on katseesi sun Suljen silmäni ja vaivun lepoon Niin on helpompi kaikki unohtaa Kyyneleeni kelluu pinnassa veden Itken sieluni tyhjäksi kun Sä kävelet pois, mä tässä seison Mielestäsi pikkuhiljaa kuihdun Ja yksin astelen pimeyteen Tällä tiellä yksinäinen oon Vuodatan kyyneliä ja verta Luonnon varjossa herään uudelleen eloon Alla sammuneen auringon Alla taivaan jolla kuu loistaa Mä mietin miksi mä tänne jään Syleilyssä kauneuden Jossa tuuli otsaani suutelee Ja aallot veren pois huuhtelee Mitä olen kaivannut Mikä edelleen minua muistuttaa Se kaikki tänään taakse jää Pitkän tien päätökseen Missä odottaa puut varjoineen Luontoäidin helmaan huurteiseen Ja yksin astelen pimeyteen Tällä tiellä yksinäinen oon Vuodatan kyyneliä ja verta Luonnon varjossa herään uudelleen eloon Kun taivaan säkeet jälleen loistaa Kasvoihini niin kosteisiin Ja sydämeni rintaa vasten hakkaa Yksin metsässä vietän lopun aikani Katson taivaalle ja kuuntelen lauluja Joita linnut korkeuksissa visertää Tänne minä kuulun ja tänne minä jään Ikuisuuteen peittelee mut kaunis syyssää Ja yksin astelen pimeyteen Tällä tiellä yksinäinen oon Vuodatan kyyneliä ja verta Luonnon varjossa herään uudelleen eloon

Submitted by Iron_Wraith — Jun 06, 2026

Taivas ylleni avautuu, itken alla täysikuun Ja tunnen kuinka ihoni päältäni kuihtuu Istun yksin puistossa läpikäyden muistoja Minä ajatuksineni tähtein loistossa Muistan ilot nuoruuden ja tuskat kevään, kurjuuden Ja kuinka taivalsin mä yössä läpi pimeyden Muistan kuinka marraskuun alla lumeen verhoutuu Ympäriltä kaikki kajoon synkkyyden Tähdet puhuu mulle, lausuu mulle lauseitaan, en kuule sanaakaan, mä tahdon tänne nukahtaa Yksin yössä kylmyyden, kädet ristiin, rukoilen Että löydän itseni ikuisuudesta Myrskyn äänet kaukaa tänne kantautuu Ja mustat pilvet peittää kauniin maan Sen unohdan mä alla tähtien ja kuun Onnest’ kyynelehdin, en kotiin palaa Myrskyn äänet kaukaa tänne kantautuu Ja mustat pilvet peittää kauniin maan Sen unohdan mä alla tähtien ja kuun Onnest’ kyynelehdin, en kotiin palaa

Submitted by Iron_Wraith — Jun 06, 2026

Alla vaahterapuun Ruumis eloton Ja ympärillä pyörivät perhoset Pimeys leijuu yllä Kuolleen olennon Ja yli laukkaavat tuonenhevoset Ja murheen keskellä Kuolleiden ruusujen ympäröimänä Asetun lepoon (Asetun lepoon) Ja lumen päällä Kuolleiden lehtien keskellä Saatan itseni kuoloon, luonnon kehtoon Hiljaisuus huutaa Korviini tuulessa Ja kuulen sielujen kuiskaavan Kaunis syksy josta suru sataa päälleni Kun kyyneleeni yölle paljastan Ja murheen keskellä Kuolleiden ruusujen ympäröimänä Asetun lepoon (Asetun lepoon) Ja lumen päällä Kuolleiden lehtien keskellä Saatan itseni kuoloon, luonnon kehtoon Kuolonratsut kuulen jo kaukaa Kun kaviot hakkaavat tannerta Liikkuu varjoissa tänä iltana kuolema Ja maisema peittyy huurteesta Lumihangen alla Veri vuodattuu Ja routa laskeutuu Verivanat virtaa Lumipeitteellä Ranteesta lisää veitsellä Ja murheen keskellä Kuolleiden ruusujen ympäröimänä Asetun lepoon (Asetun lepoon) Ja lumen päällä Kuolleiden lehtien keskellä Saatan itseni kuoloon, luonnon kehtoon Katson taivaaseen, siellä auringon näen nousevan Katson kauneuteen, joka hehkuu puiden latvoissa Katson pimeyteen, joka piilottelee varjoissa Katson vedenpinnan kauneutta niin kirkasta

Submitted by Iron_Wraith — Jun 06, 2026