Vangin laulu

Kaikki alkoi kun kuolin Minä kuolin sen viimeisen kuoleman Kaikkeuden kanssa Ja minut imaistiin taaksepäin Kuin vääristyneessä myrskytuulessa Kaikkeuden kanssa

Submitted by The Void — Apr 26, 2025

Kangastusten valtakunnasta Valevarjoihin Sinne jätin haamun kaavun Matalalle kynnykselle Ruttotuulten vietäväksi Aron uhriksi Korpit nokkivat sieluani Muistojani levittelevät Kuin kauriin sisälmyksiä Ketuille näykittäviksi Ja naurettaviksi Ja raiskattaviksi Ja naurettaviksi Mitä minä välitän? Jaloinkin osani Silkkaa pikilikaa Kuonaa joka on raavittu Luojan maljan reunamilta Haaskalinnuista pahin Kolmella nokallaan Jäänteet kahlaa, viiltää nahkaa Sylkee lasinsirpaleita Joita joskus Jalokiviksi Luulin Päästää sitten kurkustaan äänen Puolet messua, puolet valitusta Kaiun viimeisissä tuulissa jotain tuttua... Se ensimmäinen totuus, jota en uskonut Luojan kuiskaus, "ole".

Submitted by Iron_Wraith — Apr 26, 2025

Pakkasen hengittäessä itselleen tilaa Me saamme kutistua Kuin kuivat lehdet kylmässä nuotiossa Keräksi lihassäikeemme riipiä Ensiksi kynsien valkeat tasanteet Talvi hioo siniseksi tuulillaan Ilmassa kuin sairaus tai käänteinen kuume Juoksemaan pakottaa lailla susien Vaikka joka askel vuodattaa meitä Valkosilmiin lumisten soiden Kansamme on jo riuhtonut itseään Kauemmas kuin minne rajoja piirretty Ehkä siksi näenkin pysähtyessäni Perässämme pelkkää jäljetöntä jäistä aavaa Täynnä aaveiden kynnenjälkiä

Synnyin ensimmäisenä vuotena Viidentenä kuulin kuolevani Mutta mikä olikaan vuosi Kun ymmärsin eläväni? Haukoin henkeä ensin Ja kuolinvuoteella taas Mutta siinä välissä pelossa Kurkkuani itse kuristin Lumihiutaleiden iätön virta Voisi olla päiviä Tai esirippuja Tragedioille joiden tuskaa Olisin syleillyt Jos vain olisin elänyt Tanssin ennen juoksua Kyyneleet naurun jälkeen Mutta sydämen kaikki kammiot Kaikuivat herkkää tyhjyyttä Kaivoin kehtoni esiin Ja peittelin hautani Mutta pisteiden väliin En koskaan piirtänyt janaani

Submitted by Cyberwaste — Apr 26, 2025

Pudota lehtien kanssa Nukkua talven yli Olla kuurassa Löytää totuuksista syvin Toiset kantavat kahleita Toiset valhetta vapaudesta Pilarit katkovat reittini Muistuttavat kaukaisesta Kosteista sanoista Jotka mätänevät jalkojeni alla Miten voin tuntea eläväni Kun kaikki ympärilläni kuolee? Miten voin tuntea eläväni Kun kaikki ympärilläni kuolee? Toiset kantavat kahleita Toiset vaihetta vapaudesta

Submitted by Lake of Tears — Apr 26, 2025

Vankiloita on monia Ja minä olen yksi niistä Eikä tuskin mikään portti Näin hyvin toivoani riistä Kuin nämä heikot raajat Ja niiden mätänevät haavat Tai oikeammin heikko tahto Ja mieli jotka kyyneliin silmäni saavat Näiden suolaisten vallihautojen Takaa näen pahimman riivaajani Pieni kaistale taivasta joka Välkkyy silmäkulmassani Viet päivisin kestän sinen Ja pilvet ja auringon hyväilyn Mutta tähtitaivaan avautuessa Myös minä pimeyteen liukenen ja hämärryn Sillä tiedän, että tuolla on koti Tuolla kuvioiden keskellä Nuo killuvat silmät täynnä Tietoa ja valtaa tiivistä Vankiloita on monia Ja minä olen yksi niistä Eiki tuskin mikään portti Näin hyvin toivoani riistä Käännyn tienhaarasta syvemmålle Sillä tiedän että löydän sieltä Pinnan jonka voin rikkoa Ja haukkoa taas henkeäni Kuin hukkuva, kuoleva, ahdistustaan ahmiva Kuin vanki laulava Käännyn tienhaarasta syvemmälle Sillä tiedän että löydän sieltä Pinnan jonka voin rikkoa Ja haukkoa taas henkeäni Kuin hukkuva, kuoleva, ahdistustaan ahmiva Kuin vanki laulava

Submitted by Warbringer — Apr 26, 2025

Näen maatuvan koivun kaatuvan Kuulen sokeiden joutsenten saapuvan Aurinko väriyy harmaana Kaaoksen varjojen partaalla Luurangot raapivat lehtiä kaavukseen Kun huurre jo tarttuu laahukseen Omenat jäistä helminauhaa Koristaen kuristettua kaulaa Revitty viimeiseen hetkeen Vetäydyn sisemmäs itseeni Käännän pois hiipuvan katseeni Raavin lämpöä ihooni Järsin jäistä lihaani Revitty viimeiseen hetkeen

Submitted by Corpse Defiler — Apr 26, 2025

Talojen pienet majakkakynttilät Virvatulina tanssivat lehtien takana Pelkkä kangastus aaveiden maasta Ei kutsu vaan hyvästit viimeiset Palokärki, puumuuri Syysmyrskyn raatelema metsä Makaa vanhan miehen lailla Nukkuvana vai kuolleena? Kasvaako kevät sen päälle?

Submitted by Morgoth — Apr 26, 2025