The Beautiful Chaos
Maailman kolkkaan ajauduin etsimään itseäni Eksyttäen tutun ja turvatun Kohti vuoria käy tieni Määränpäänä todellisuus Pelottomalta vaikutan Todellisuuden vääristämä peilikuva Vastakohtien keskipisteessä Ilmeetön katse todellisuuteen havahtuu Kangastus todellisuuden, heijastuu valheena Usvaisen näy nähneenä Mieleen painautuneen Kirkkaan auringon säde Kaukana loistaa Pelottomalta vaikutan Todellisuuden vääristämä peilikuva Vastakohtien keskipiste Ilmeetön katse Todellisuuden tajuama Kuljen joen reunaa pitkin Jäätynyt maisema ympäröi minua Talven kylmyys pistelee jo sormia Mutta olen päättänyt olla pysähtymättä Kulkea teille tietämättömille Epätietoisuudеn voimaa vastaan taistelen Murtumattoman aseman halusin Todеllisuuden taas unohdin Hetken jos voin Kadota pois Aaltojen viemänä Katoan kohti synkyyttä Palasiksi murtunut Ihmisen henkisesti tuhonnut Päältäni väri häviää Kaikki katoaa
Submitted by Corpse Defiler — Jun 05, 2026
Veteen syvään pudonnut, loukkuun jäänyt ikuisesti kadonnut Kiiluvat silmät mustan veden, piintynyt haju ikivanhan veren Paksun jään ympäröimänä, etsii ravintoa kylmästä, metsästäjä nälkää potee, kylmyyden vallassa hautaa kasvot jokeen Ei ole enään ketään Tummuus kääntynyt puoleeni Ei ole enään mitään Kadonneet nuo onnen vuodet Pudonnut syvyyksiin, armottomaan kierteeseen Joen voiman tuntee, voimalla ylös nousee Saan vajota pois Kauas hiljaisuuteen Ikinä en halua Poistua ilman kauneutta Kauneus, nuo joen helmet Haluan omistaa Kukoistaa ja kasvaa, en voi milloinkaan Pohjaan vajonnut Virta riepottelee Paksu jää yllä Makaa syvällä pohjan Kimalteleva näky Pimeydessä vaeltaa Katoaa ja hajoaa Päivä viimeinen Jään, otan vastaan Pelastua, en voi Horros, sisään valtaa Imee, kaiken kaukaa Muistot, nuo haluan Palata, takaisin ylle pinnan Syvälle veden pohjaan Hautautunut aarre tuo Luokse vaarattoman virran Meren armon koen Armottomuuden tunnen Pimeydessä loistaa Kädellä kurotan Virran tuhoama raunio Aikansa kunnossa Pois on päästävä Lukittuna huudan Katseeni kohtaa kiven kultaisen Aarteen himoan haluan sen itselleni Viimeiset hengen vedot vedän ja hajoan Jään peittämänä rauhassa katoan Usvainen on maisema Tähdetön taivas, ylläni häämöttää
Submitted by Corpse Defiler — Jun 05, 2026
Kuun siimeksessä istuskelen Ja seuraan Tyhjyyttä ympärilläni Autioituneeksi On maailma muuttunut Ei ympärillä elämää Ainoastaan hiljaisuutta Yritän kuulua Elottomaan piiriin tyhjyyden Ahmaiskaa sieluni Kylmässä maailmassa yksin olen Unien merkityksen tajuan Ylpeyttä yritän näytellä Viisareiden värähdys päässäni tikittää Mieleni hiljalleen kuihtuu Katson kohti taivasta Tähdet nuo kauniit Kertovat tarinan Haalistuneet lehdet nuo Surun tunteen luovat Tietoisesti tunnen sinun kaukana olevan Yritän kuulua Elottomaan piiriin tyhjyyden Ahmaiskaa sieluni Kylmässä maailmassa yksin olen
Submitted by Corpse Defiler — Jun 05, 2026
Hiljaisuudessa Siinä pimeydessä Aurinko, jos laskuun käy Punaisen kuun jo loistavan näen Takanani järvi tumma Onko järkeä edes yrittää Kun hautautuu alle auringon Tuhoutuu tulevaisuus Taakse katsomatta Tuhoutuu luonto Synkät pilvet taivaalla Kohtalokkaat päivät edessä Kaukana jossain Meren toisella puolen Takana vuorten Näen valon Niin kirkkaan Ajatukset tyhjiöön karkaa Putoan Syvälle kolkkaan Josta ei ole paluuta Sisällä pelko Katoa ei koskaan Olen eksynyt syövereihin Ainoa tie pois On seurata valoa Tähtien takana Odotan täällä Katson kohti taivasta On kylmä Mutta tähdet tuikkivat kohti polkua Matkaan Kohti tuntematonta Sisällä demoni asustaa Huutaa tietä pois Syrjittynä Tuhoaa olemassaolon Ihmiskunnan Mutta ketään ei kinnosta Kultanen muisto Minulle jäänyt Auringon takana Valon takana On minun tieni ulos Ja vihdoin olen lähempänä valoa Tuhoaja maailmojen Vie minut kohti loppua Missä ketään ei kiinnosta elää Hiljaisuudessa Tyhjyydessä Maailma on saanut loppunsa Poltettu Tuhottu Ei tietä pois Yksin tyhjyydessä Ketä sormella osoittaa? Kaikkia ympärillä? Mutta tuhon luoja On vallan ahneus Näen valon Niin pimeän Ajatukset tyhjiöksi muuttuvat Katoan kohtaan Olemattomuuden Sisällä pelko Ei katoa koskaan Pimeyteen hajoan Ainoa tieni pois Oli seurata valoa
Submitted by Corpse Defiler — Jun 05, 2026
Kaiken sen ajan Olen hortoillut ympäriinsä Löysin itseni eksyksistä Tuli sisälläni roihuaa Mikään ei voi pysäyttää minua Olen saapunut kostamaan Kadotkaa! Hajaantukaa! Nyt! Varokaa! Tuhoaja! On! Vahtimassa! Ken paljastaa itsensä tuhoaa Kaikki ottakaa! Loput tuhkaksi poltetaan! Ulvova tuuli Usvainen maisema Loputon sumu edessä hajoaa Matkaan ilman määränpäätä Pakenen tuhoa takana päin On suruni valtava Kaikesta jonka on tuho tuominnut Pakenen armeijaa tulen Kun kaikki on menetetty Vain muistot mielessä matkaan kohti tuntemantonta Joku on jäljilläni Näytä itsesi! Tunnen liekit sisällä Tunnen liekkien kasvavan Tuli! Tuli! Ota minut! Korkealle! Ja tuhoa heidät! Tuleen sytytä! Liekit tuhkaksi muuttuvat Olen voittanut tämän taiston Tuli! Tuli! Tuhoa minut! Tuli! Anna minun näyttää! Anna liekkien hallita minua! Tuli! Tuli! Pelottomaksi tee, minut tuleen sytytä Korkeallе! Korkealle! Tämä ei olе ohitse! Palakaa! Eteen saapunut on, Maailmojen tuhoaja Tarpeeksi kestänyt, räjähdys pisteessä kuolemaksi muuttunut Tuli vallannut kehon, vannoutunut kostamaan Tuhonnut viholliset, koston saanut, kuitenkin miettien Miksi en saa olla vapaa? Hajottakaa minut Koston polku ratkaisu väärä Heittäkää jokeen Liekit tukahduttakaa Sitten minut lopullisesti tuhotkaa
Submitted by Corpse Defiler — Jun 05, 2026
Syksyn lehdet kuihtuneet Kauniit värit metsään palanneet Yltäpäältä kukoistaa Joen reunalle istahtaa pohtimaan Uuden vierastava Vaatimattomuuteen tyytynyt Kateuden kiusan välttänyt Ahneuden kidalta karannut Vaikenee Veden pyörteeseen uppoaa Kadonnut aarre mukanaan Ahneuden lähettilään syönyt Vetoa myrskyn kanssa lyönyt Himoitsevat uutuutta Vielä vanhan ollessa laatua Ahneen tie myrskyinen Tuhoisa loppu ikuinen Luonnon helmaan ajautunut Kaukaiaselta melulta paennut Elämältä piilossa Miettii hetkeä oikeaa Josko mahdollisuudelle tilaa antaa Omiin ajatuksiin takertuu Jähmettyy, lopulta havahtuu Ajan kulun sivuuttanut Vetreät vuodet ruosteen valtaamat Katso pois, älä pelästy Ajatuksista tеkoihin Teoista väreihin Elämäni kallellaan Aallon kaatama Harmaalta päivä tuntuu Tummеnee kunnes ajatukset Kokonaan sokeuttavat Ihmismielen Hetken mielijohteesta Syntyy unelma kokea planeetta Planeetan sisältö Kaukana onnesta Yhteiskunnan hylkäämä Nurkkaan syrjitty olento Kauas paistaa turvattomuus Mielivaltaisten ihmisten onnettomuus Pelkotilat tutuksi tulleet Traumaattiset kokemukset pois sulkeneet Suljetun ja vaietun mielen Auki saa vain kuuntelemalla Vapauden tunteen riistäjä Rauhan sekä elämän kiistäjä Yksin kuljen maailman reunaa Pimeydestä valoon, tyhjää seuraan Valtakunta rajat vetää Pakottaa paikoilleen tyytymään Pakeneminen mieleen juurtuu Havuaa jo kauas ennenkuultuun
Submitted by Corpse Defiler — Jun 05, 2026